Swakopmund ♡ Never forget!

Äiti ja iskä. 

Olen rakastunut.

 Rakastunu Swakopiin ♡

Meillä oli vapaata pe-ma ja mä kinuin ja kitisin päiviä, että pääsisin Swakopmundiin. Kummasti täällä toiveita saadaan toteutumaan! Mutta kyllä niiden eteen pitää töitäkin tehä, kun paikalliset eeeeei oo niin järjestelmällisiä tai spontaaneja... Nimimerkillä sain lauantai aamuna 8 aikaa selvyyden ketä on lähdössä, niin pääsin hoitamaan majottumisia ja kyytejä. Huh. Asiaa ei helpottanu se, että oltiin oltu edellisenä iltana myöhään Warehousessa kuuntelemassa Afrikkalaista reggaeta. 

Anyway... Klo 11 lähettiin kuitenkin lauantaina Essin ja meijän paikallisen parhaan kaverin Angelon kanssa matkaan. Neljä tuntia minibussissa ei ollu mitään herkkua, mut hauska kokemus! 

Ihan arvalla varasin meille halvimman studiohuoneiston ja paikka oli uskomaton. Ite huoneisto oli todella moderni ja kaunis. Paikan kuitenki kruunas takapiha. Dyynit valtas koko näkymän ja aamulla, kun meidän parvelta herätessä kurkkas ikkunasta niin pysty ihastelemaan maisemia. 

Oh!

 

Takapihalla

Meidän majatalo ♡

 Lauantai päivä meni asettuessa ja käytiin tapaamassa Angelon ihanaa perhettä. Illalla käytiin parin ilmeisesti saksalaisen kanssa jossain ihme saksalaisten telttajuhlissa ja sieltä siirryttiin Napolitana ravintolaan/kuppilaan. Napolitanassa olin ihan monttu auki, kun miehet alko haastamaan toisiaan tanssilattialla. Angelo on mieletön tanssija ja kutsutaanki sitä välillä Chris Browniksi... 

Napolitanin jälkeen suunnattiin rannalle kastelemaan varpaat meressä ja sieltä keräilemään voimia seuraavaan päivään.

Sunnuntai oli jotain mitä ei edes voi sanoin taas kuvailla... 

Kaikki maisemat, ihmiset, aktiviteetit... Huh. 

Aluks meillä oli tarkotus olla Swakopmundissa vain la-su, mutta tajuttiin jo heti lauantaina, että eihän se meille riitä!? Ja maanantainakin tuntu siltä, ettei Windhoekiin olisi vielä tarvinnu tulla. 

Katumarketti

Mutta: 

sunnuntai alotettiin kaupungilla kävellen ja rantaa ihmetellen. 

The Jetty ♡

Ja sitten... Tätä olin oottanu, ku kuuta nousevaa:

QUAD BIKING AND DUNES!!

Ryhmärämä

Essi ei halunnu ajaa, joten se pääs mun turvalliseen kyytiin. Meikäläinen oli kyllä hyvä kuski, vaikka ite sanonki ;) 

Vauhti oli hurjaa ja välillä tuntu, että sokaistu maisemista. Muuta ei nähny ku hiekkaa ja taivasta. Ei mitään muuta!

Ilta vietettiin sunnuntaina Angelon perheen luona. Oli tosi mielenkiintosta päästä paikallisten kotiin ja huomata suuria kulttuurieroja. Ihmiset vaan marssi ilmottamatta tai kutsumatta sisään. Ja Angelon äiti kokkas automaattisesti kaikille. Kaikki vähäinenkin jaetaan keskenään ja kaikki on tervetulleita toisten koteihin. Mikä on ihanaa mun mielestä! 

Meille teki todella vaikeeta kieltäytyä, kun Angelon äiti tarjos meille majapaikkaa. Olin kuitenkin kerenny jo varata huoneen meille, niin päätettiin majottua siellä. Mutta olivat onnellisia, että mentiin heille kuitenki aikaa viettämään ja syömään :)

Muitakin kulttuurieroja täällä on tietenkin tullu paljon esille, mutta nyt en niistä sen kummemmin vielä kirjottele. Veikkaan, että Ongwedivassa niitä tulee vielä suuremmin esille.. Eli säästelen niitä sinne.

Ajomatkalta

Ollaan vähän varautuneella asenteella lähdössä Ongwedivaan, sillä kaikki paikalliset on kauhuissaan, että miten selvitään siellä :D Täällä on meille jo tosi kuuma... Mutta tää ei kuulemma oo mitään verrattuna pohjoseen... Lisäks siellä ei melkeen kukaan puhu englantia? 

Saattaa tulla Windhoekia ikävä. Ja tuleeki... 

Ollaan kuitenkin avoimin mielin menossa ja työ tulee varmasti olemaan mielenkiintoista ja arvostettua! 

   

Beste groete:

~Tesu