Täällä sitä ollaan Ongwedivassa! Jos luultiin, että Windhoekissa on kuuma... Oltiin väärässä.
6.3. perjantaina lopetettiin meidän harkka koululla Otjomuisessa. Vaikka palataanki vielä Windhoekiin ennen kotiin lähtöä ja mennään ehdottomasti moikkaamaan lapsia, niin hyvästit oli "yllättäen" surulliset. Opettajat Mari ja Augusta sekä muu henkilökunta vakuutti, että meillä on aina paikka heidän sydämissä ja muistavat meidät ja meidän antaman avun.
Meistä ei tietenkään tuntunu, että ollaan voitu auttaa tarpeeks. Mutta seuraavan sydäntä särkevän kommentin kuultua muisti taas miten ollaan oltu eniten avuksi...
"Love and hugs you gave to our children might be the only ones they get..."
 |
| Mun rakkauspakkauksia <3 |
 |
| Tätä tyttöä en unohda ikinä <3 |
 |
8.3. sunnuntaina hypättiinki sitte vähän ristiriitasin fiiliksin lentokoneeseen. Kummallakaan ei ollu kauheesti intoa lähteä Windhoekista, koska se alkaa jo tuntua toiselta kodilta. Kaverit, tutut paikat, meidän kämppä... Mutta taas samalla tiesi, että tekee hyvää päästä pois sieltä hälinästä ja mielenkiinnolla odotettiin mitä pohjosella on meille tarjota.
 |
| Windhoek <3 |
Okei. Täällä siis kuitenkin ollaan ja Ongwediva ja muut kylät on kohdellu meitä hyvin! Kuumuudesta huolimatta... Illalla kun on pilkkopimeetä, niin mittari näyttää silti +30 astetta!
Meidän työ on mun mielestä super mielenkiintosta! Positive Vibes on siis järjestö, joka työskentelee HIV positiivisten ihmisten hyväksi. Meidän tehtävä on haastatella jäseniä. Mitä he tekevät? Ovatko tyytyväisiä Positive Vibesin tarjoamaan tukeen? Miltä tulevaisuus näyttää? Yms.
Meidän asiakkaat asuu suurimmaksi osaksi keskellä metsää. Eikä osaa englantia. Joten meillä on aina meijän ohjaaja mukana tulkkaamassa.
 |
| Homma o iha selkee! |
Tässä yks esimerkki meidän työpäivästä:
Keskiviikkona meidän työpäivä kesti about 9 tuntia.
Meillä oli ohjelmassa 2 tapaamista. Tapaamisiin ja kauppareissuihin meni yhteensä about 2 tuntia.
Eli loput 7 tuntia ajettiin paikasta A paikkaan B. Koska välimatkat on niiiiiiin pitkiä!
Mä aloin jo ajattelemaan, että mikä järki koko touhussa on. Eiks koko homman vois tehä puhelimitse?
Kun näki hymyn ihmisten kasvoilla, jotka asuu keskellä ei mitään... Niin ymmärs meidän työn merkityksen taas.
Eikä ajelu keskellä Afrikan metsiäkään mitään tylsää ollu!
 |
| On the road! |
 |
| Töissä? |
Kotimatkalla työpäivän jälkeen meidän ohjaaja selvensi, että nää meidän asiakkaat tosiaan asuu keskellä metsää ja elämä pyörii siellä. Kaupungissa käydään tosi harvoin. Ehkä sillon kun naapurin kyydissä pääsee. Lapset kävelee hirveitä matkoja kouluun ja takasin. Naiset kantaa lapsia selässä pitkiä matkoja ja on itekkin ihan aliravittuja. Mut silti HIV:stä ja muista elämäntilanteista huolimatta nää ihmiset jaksaa olla ilosia ja onnellisia pienistäkin asioista. Esim siitä, että näki kaks valkosta tyttöstä. Joten kyllä. Oli tärkeetä matkata monta tuntia tervehtimään kyläläisiä ja saada heidän ääni kuuluviin!
 |
Me siis majaillaan täällä Ongwedivassa Positive Vibesin toimiston vieressä sijaitsevassa talossa. Meidän talo on meille oikein passeli! Mut voisin kuvitella, että jos tähän kaupunkiin ja tähän taloon ois tullu suoraan, ettei ois ollu hetkeäkään vielä Afrikassa ni äitiä ois tullu helposti ikävä. Me asutaan kuitenkin ihan hyvällä alueella kauppakeskusten läheisyydessä ja meidän pihalle ei niin vaan tulla! (Kokeiltiin nimittäin yks ilta laittaa hälyt yöks päälle, ni hälytettiin sitte vartijatki paikalle...)
Aikasemmat harjottelijat tai vapaaehtostyöntekijät oli kuulemma tullu suoraan tänne ja lähteny nopsaa kotiinki. Täällä on aika sama meininki, että pimeellä ei pidä kulkea missään jalan ja mukana kannattaa kantaa vaan sen mitä tarvii. Mistä tulikin mieleen, että meikäläiseltähän katos jo kolmas puhelin ennen ku tänne pohjoseen tultiin! :) Onneks iPhone on ihme ja kumma vielä tallessa.
 |
Täällä siis hyvissä voimin porskutetaan eteenpäin Suomen lippu korkeella!
Nauttikaahan aikasesta keväästä ♡
 |
| Maassa maan tavalla |
