Ei niin ruusuinen viikko

Niinpä niin. 

Just kun kerkesin mennä kehumaan miten varovaisia ollaan Essin kanssa oltu... 

Tiistaina lähettiin Essin kanssa oottamaan taksia ihan meidän talon viereiseen risteykseen. Kotikadulle. Pihalta poistuessa huomattiin, että risteyksessä on muitakin. Kolme jamppaa. Mä jotenkin ajattelin, että sillon on ihan turvallista oottaa siinä taksia. Kuka nyt mitään tekis, jos siinä on muitakin? Vielä miehiä. 

Jäätiin seisomaan risteyksen toiselle puolelle kuitenkin, koska miehet täällä on tosi kovia "kaveeraamaan" ja pyytelemään numeroita. Tai sitten on ääripää, että huudellaan törkeyksiä. Esimerkkinä tänään oltiin miesten mielestä rasisteja ja prostituoituja. 

Katu hiljeni muista ihmisistä ja autoista hetkessä ja miehet lähti kävelemään meidän suuntaan. Sanoin vielä Essille, että toivottavasti eivät tuu lässyttämään mitään. Huokastiin helpotuksesta, kun ohittivat meidät.

Kerettiin kääntää katseet toiseen suuntaan, kun huomasin että kaksi miestä juoksivat mua kohti. Toinen juoksi mun laukkuun kiinni. Toinen käsi ojossa puukolla uhaten. Kolmas jäi pitämään Essiä kiinni, ettei estelis toisia. Sekin otti puukon esille Essin selkää vasten samalla, kun tarkasti onko Essillä taskuja tai tavaraa vaatteissa. Tietävät, että me naiset kannetaan puhelimia ja pankkikortteja rintsikoissa. 

Heti kun tajusin tilanteen ja näin puukon, niin laitoin vaan silmät kiinni ja heivasin lauku pois olalta. 

Oltiin tosi onnekkaita, ettei mitään pahempaa sattunu ja myös vahingonilosia, kun miettii kolmen jampan jakavan saalistaan: 

-halpa naisten käsilaukku

-kaks naisellista lompakkoa

-kaks huulirasvaa

-tampooneja

-mun paikallinen pähee Nokian puhelin 

-ja noin 30e rahaa

Kaikista eniten mua harmitti, että mun avaimet meidän taloon meni samalla. Sillä VASTA maanantaina oltiin jouduttu vaihtamaan portin lukko, koska se oli rikki (aivan varmasti koitettu rikkoa ja murtautua sisään). Joten lukot meni TAAS uusiks ja kaikille asukkaille piti teettää uudet avaimet...

Tänään torstaina sitten käytiin poliisiasemalla tekemässä rikosilmotus ja piti kyllä taas purra huulta. En tiiä oisko pitäny itkeä vai nauraa. Ah Afrikka <3 Toimisto oli kun suoraa jostain -80 -90 luvun poliisisarjoista. Työntekijät näytti just siltä, että kahvitauko on kestäny aamusta asti. Meidät otti vastaan nainen, joka koki kuitenkin tärkeämmäksi ekana vastata puhelimeen ja jaaritella ihmissuhdeongelmiaan meidän kuullen. Oottelun jälkeen meitä kuitenkin "haluttiin" kuunnella. Kirjaus tehtiin KÄSIN... Ja kun joku yksityskohta meni pieleen, ni paperi ruttuun ja uutta kirjottamaan alusta... Täällä kyllä saa hyvin harjottaa hermoja. Mikään, ei yhtään mikään tapahdu heti tai edes kohta :D 

Noh. Mä pääsin kuitenkin ihan lepposan ja mukavan miehen kuulusteltavaks ja Essiä kuulusteli meidät vastaanottanut nainen. Essi ei ymmärtäny mitä nainen kysy siltä yhessä vaiheessa ja hänen vastaus oli "I can see that you can't understand..." Sen jälkeen hän pyys Essin passin ja alko kyselemään Essiltä Suomen passissa olevia eläimiä englanniks :D Piti oikein sanakokeen. Koettiin siis, että meidät otettiin todella tosissaan :D 

But still... Tää kaikki oli tiedossa ja nauretaan jo koko asialle. Ihmiset oikeesti osaa olla täällä myös erittäin avuliaita ja mukavia. Eli vastoinkäymisistä huolimatta WE <3 AFRICA ja suunnitelmissa on kaikkea ihanaa ja ihmeellistä! Maanantaina selvisi, että tullaan olemaan 4 viikkoa Ongwedivassa tekemässä tosi mielenkiintoista työtä! Sieltä palataan vielä viikoksi tänne rakkaaseen Windhoekiin ja sitten onkin jo kotiinlähdön aika. 

Aika menee tosi nopeesti eikä tiedä oisko siitä ilonen vai ei. Koska ikävä on kotiin ja tulee olemaan tännekin suuntaan. 

Joten se on vaan elettävä hetkessä!

Pusuja ja haleja

Tesu

Hyvää ystävänpäivää kotiväki!

Okei, vähän kuulumisia!
Etoshan reissusta tuntuu olevan jo ikuisuus...
Paljon on kerenny tietenki tapahtua sen jälkeen, mutta kirjottelen mitä itelle on jääny päällimmäisenä mieleen.

Meitä on tosiaan varotettu moneen otteeseen, ettei saa kulkea yksin tai kantaa mukana mitään arvokasta. Mutta täällä, kun alkaa tottua kaikkeen ja asettua aloilleen niin tulee väkisin ihan turvallinen olo. Meitä on kuitenkin suurimmaksi osaksi kohdeltu ihan hyvin. Joten mitä nyt vois sattua?

Niinpä...

Tässä yks päivä meidän norjalainen kaveri naapurista ryöstettiin puukolla uhaten. Keskellä kirkasta päivää ja autojen ajaessa ohi. Onneks mitään ei sattunu ite tytölle, mutta puhelin ja läppäri lähti kävelemään.

Namibialaiset ei kuulemma pahemmin puutu, jos näkee jotain kyseistä tapahtuvan, koska eivät halua liittyä tilanteeseen mitenkään. Mikä on ristiriidassa mun mielestä sen kanssa, että täällä ihmiset on paljon yhteisöllisempiä ja jakaa kaiken vähänkin keskenään.

Me ollaan joka tapauksessa Essin kanssa sovittu, että kuljetaan aina yhessä. Ei kävis kyllä mielessäkään lähteä tosta portista yksin mihinkään. 

Koulun piha

Mutta se siitä.
Harkassa on menny tosi hyvin! Vaikka päivät on lyhyitä, niin ollaan Essin kanssa ihan puhki aina töiden jälkeen. Johtunee kuumuudesta ja siitä, ettei lapset tottele meitä ollenkaan :D
Kirjotin aijemmin jo, että kuri on kovaa. Se tarkottaa sitä, että kun lapsi ei tottele, tulee kepistä käsille tai persuksille. Itkutta ei selvitä mikään päivä.

Meille tietenki tää oli iha järkytys, koska Suomessa sellasta ei sallittais ollenkaan. Ja just lastensuojelu lakia lukeneena on vaikeeta vaan katsoa pois ja hyväksyä tavat täällä.
It is what it is.
Ja siis lapset tottelee ainoastaan niitä, jotka tällä tavalla toimii.

Iltapäivän ryhmäläisiä

<3

Päivät menee niin, että aamulla meidän ihana oma taksikuski Eddie hakee meidät 08:30. 

Alotetaan heti päivä luokissa omissa ryhmissämme, josta siirrytään ruokalan puolelle aamupuurolle. 

Puuron jälkeen on pitkä tauko ja sen jälkeen 12:00 asti opiskelua. Klo 12:00 syödään ja iltapäivän ryhmä tulee tekemään kotiläksyjään.

Sitten päästäänkin jo kotiin. 

Alkuun illat oli tosi tylsiä, koska ei tiedetty mitään paikkoja. Mutta viikko sitten mä olin meijän norjalaisten likkojen kanssa ulkona ja tutustuttiin paikalliseen porukkaan. Ne on ottanu meitä sen jälkeen tosi paljon mukaansa ja näyttäny uskomattomia paikkoja. 

Esimerkiks viime sunnuntaina käytiin uimastadionilla ja sieltä ajeltiin lava-autoilla Three Circles nimiselle näköalapaikalle kattomaan auringonlaskua. Tällä tavalla se ei tietenkään kuulosta kovin kummoselta, mutta meille päivä oli kun elokuvista. 

Mä sanoin ekana päivänä Essille, että mä haluun istua lava-auton kyydissä tukka hulmuten (tiedän, hurjat on haaveet). :D 

Sekin toteutu sunnuntaina ja samalla ku maisemia katto, niin ei voinu uskoa että mä saan kokea tän kaiken todella. 

Mulla ei ollu puhelinta mukana, joten en saanu näköalapaikalta kuvia. Mutta ollaan varmasti menossa sinne uudestaanki ja koska uudet kaverit on osottautunu luotettaviks, ni voi ottaa puhelimen mukaan.:D

Sellasta tällä kertaa. Ihanaa ystävänpäivää kaikille, nauttikaa toistenne seurasta <3

Rakkain terveisin Tesu