Etosha National Park

Leirintäalue Halalin waterhole

Asiaa riittäis taas vaikka kuinka...

Mutta luvassa on paljon kuvia Etosha National Park reissulta

 ja vähän kuulumisiakin! 

Oltiin siis Essin ja neljän naapurimme kanssa reissussa perjantai-sunnuntai. Scobie toimi taas reissun järjestäjänä. Perjantaina ajettiin monta tuntia kohteeseen ja perillä taisteltiin leiri pystyyn Okaukuejo leirintäalueelle.

Perjantai ei ollut oikein meidän päivä... 

Ennen eläinten bongailua Scobie huomasi, että auton rengas oli puhjennut. 

Seuraavaksi alkoi sataa kaaaatamalla, joten eläimiä ei näkynyt ja tiet oli kauheassa kunnossa. 

Illalla vessat kirjaimellisesti tulvi koppakuoriaisista ja muista ötököistä. ("Naiset"... I know.)Ja yöllä leijona piti huudollaan mua ja Essiä hereillä. Se tosin oli aika jännittävää...

Lauantaina kuitenkin kaikki oltiin virkeempiä

ja toiveikkaita!

Ja nähtiinkin oikeastaan yllättävän paljon elämää safarilla!

Tää oli aivan mahtava kaveri!
Näkyy myös videolla.

Näitä saatiin katella kyllästymiseen asti :D

Namibian kansalliseläin Oryx

Viimesillä metreillä tää päätti tulla
myös näyttäytymään.

Etosha Pan

Astetta parempi safariauto

Sunnuntaina paluumatkalla käytiin vielä Eldorado -farmilla katsomassa leopardeja, gepardeja ja hyeenoja.

Päästiin moikkaamaan hyeenoja läheltä, mikä kyllä mietitytti meikäläistä aika kovasti. Ne ei ollu mitään kiltin ja kauniin näkösiä...

Ei pelottanu! 

Anyway.. Harjottelu luistaa joka päivä paremmin ja paremmin! Lapset on aivan ihania... <3

 Meille jopa alkaa avautumaan missä ollaan harjottelussa!

Paikka on siis "koulu" lapsille, jotka on menettänyt toisen tai molemmat vanhempansa... 

Mä työskentelen suloisten 4-5 vuotiaiden ryhmässä ja Essi 5-6 vuotiaiden ryhmässä. Kuri on kovaa, mutta kyllä opettajilta rakkauttakin lapsille riittää. 

Harkasta lisää, kunhan muutkin "projektit" lähtee käyntiin! :)

"Life is not measured by the number of breaths we take but by the moments that take our breath away."

~T

Home of Good Hope ♡

Vierailtiin lauantaina Home of Good Hopessa. 

Home of Good Hope toimii Katuturassa lapsille ruokalana ja kohtaamispaikkana. 

Paikan on perustanut suuri sydäminen Monica Imanga vuonna 2007.

Monican tytär kuoli 16- vuotiaana aidsiin, jonka jälkee syntyi kunnianosoituksena Home of Good Hope... ♡

Lapset rrrrrakasti olla kuvissa!

Menin ihan samantien sanattomaks, kun päästiin paikalle. Lapset juoksi suoraa päätä syliin, halaamaan ja pitämään kädestä. Vanhemmat lapset piti pienemmistä huolta (eikä vanhemmatkaan lapset montaa vuotta ollut). Kantoivat pienempiä sylissä pitkiä matkoja, vaikka hellettä oli reippaasti yli 30 astetta.

Paikka siis sijaitsee Katuturassa, josta kirjottelin aijemmin. Paikalla käy satoja lapsia syömässä ja joillekkin lapsille se on ainut ateria päivässä...

Ruokailua ennen kaikki lapset kokoontu pieneen peltimajaan laulamaan yhdessä ja lausumaan ruokarukouksen. Sitten me päästiin auttamaan ruoan ja juoman jaossa.  

Tupa täynnä

Toivon tooooodella, että alla olevat videot näkyy! Afrikkalaisilla vaan on rytmi veressä jo pienestä pitäen :D Lapset oli ihan uskomattomia tanssimaan. 

Tätä Afrikan meininkiä mä toivoinki näkeväni! 

Videot tosin on aika lyhkäsiä, koska näiden lataaminen tänne kestää tuhottoman kauan...

Kyyneleiltä ei tällä reissulla säästytty ja 

 vierailusta nouseekin mieleen sanat: 

Opettavainen

Tunteikas

Sanaton

Tää ja moni muu paikka kaipais lisää Monican kaltasia ihmisiä.

~Tessa

http://www.homeofgoodhope.org/

http://good-hope.net/

City and township tour

Terkkuja kuumuudesta!

Saatiin meidän matkatavarat keskiviikkona, mikä oli aivan mieletön juttu. Omat tavarat teki heti kotosamman olon. Hymy kyllä hyyty pikkuhiljaa... Ensin mulla, koska tajusin unohtaneeni (surprise surprise) kotiin ylimääräsen vanhan puhelimen. 

No sitten huomattiin, että myös Essiltä puuttu puhelin. Essi alko huomaamaan paljon, paljon muutakin mitä puuttu. Eli kamat siis oli kelvannu jollekkin lentokentän työntekijälle. Great. Mun kohalla kyllä voi olla todellakin mahollista, että puhelin on Raastuvankadulla odottamassa pakkaamista :D 

Saatiinpahan syy ostaa hiton päheet uudet puhelimet:

Makso huimat 18€
ja pamautti jo talon sulakkeen
tai jotain..

Tänään oli upee päivä! 

Aamulla aivan mahtava kaveri lempinimeltään Scobie, nappas meijät kotoa ja "City and township tour" sai alkaa. 
Tässä sitä tiivistettynä:

Meidän koti! Ei siis asuta savimajassa...

Kaupunkiajelu alko historialla, mitä oli tosi mielenkiintosta kuunnella. Käytiin museossa ja kirkossa pyörähtämässä. Namibian itsenäistyminen on tosi iso juttu täällä ja ootetaankin mielenkiinnolla itsenäisyyspäivää (21.maaliskuuta)

Independence Museum Namibia

"Their Blood Waters our Freedom" 

Ajellessa seuraavaan kohteeseen kysyttiin Scobielta ihmisistä, jotka istuskelevat täällä isojen teiden varrella ja tienjakajien päällä. Ja heitä on siis p a l j o n... 
Miehet (naisia ei pahemmin näkynyt) seisovat ja odottavat jonkun ohiajajan nappaavan heidät matkaansa ja antavan töitä. 
Olot on siis tosiaan aikalailla Suomen oloista poikkeavia, mutta työttömyyttä on saatu vähennettyä paljon! 

The Old Location Mass grave

Old Locationin ampumavälikohtauksen jälkeen asukkaat pakkomuutettiin Katuturaan, jossa seuraavaksi vierailtiin.
Katutura tarkoittaa hereron kielellä "paikkaa, jossa kukaan ei halua asua". Enkä ihmettele. 

Katutura muodostuu tuhansista peltimajoista. Kodit, baarit, parturit, autohuoltamot jne ovat pelkkiä peltimajoja ja sähköä ei ole. Silti ihmiset vaikutti onnellisilta ja tyytyväisiltä. Mutta köyhyys ajaa täällä ihmiset rikoksien pariin.. Toki kuulemma Katuturassa asuu rikkaitakin ihmisiä, vain koska haluavat asua ja elää hulinan keskellä. 

Katutura

Penduka Centre

Katuturasta en saanut parempia kuvia, koska kuvaaminen olis ollut röyhkeetä. Koulu minne mennään tekemään harkkaa sijaitsee samankaltasella alueella. 

Sieltä saan toivottavasti jatkossa kuvia!

City and township tour veti monessa kohtaa hiljaseks, mutta oli tosi antoisa ja kyllä nauruakin riitti! 

Oltiin äsken istumassa iltaa Joe's Beerhousessa naapureiden kanssa ja nyt pitää päästä nukkumaan... Viikonlopulle on mielenkiintoisia suunnitelmia ja maanantaina alkaa harkka. 

Jännää! 

Äitille terkkuja: iltasatuna toimi ku toimiki tässä yks ilta Teme ja Temen pakarat.

Kohteessa!

Okei ystävät. Moni varmaan tietääkin, etten todellakaan oo mikään äidinkielen ihme... Joten pahoittelut jo tässä vaiheessa yhdyssanapoliiseille ;) 

Istuskelen tässä meidän talon pihassa terassilla kirjottelemassa, koska meidän huoneessa ei ole normi pistorasioita. Ulkona on senkin edestä..? 

Noh matka meni yllättävän nopeasti, vaikka matka Lappeenrannasta Windhoekin kotiin kestikin 31 tuntia. Vaihdettiin konetta Saksassa Münchenissä ja Etelä-Afrikassa Kapkaupungissa. Vaihdot meni odotettua paremmin kahelta blondilta.. Münchenissä oltiin jo varmoja jatkolennolta myöhästymisestä, mutta selvittiin säikähyksellä. 

Kapkaupungin kentällä riitti vilinää ja vilskettä.. Ihmisiä oli valtavasti ja saatiin jo kokea pahoja katseita ja kommentteja ihonvärimme vuoksi. Kun laskeuduttiin Windhoekin kentälle, näytti ihan siltä kun ois hypänny suoraan Leijonakuningas elokuvaan :D Akku oli niin loppu, etten siitä saanut kuvia.. Mutta luonto oli ihan uskomattoman kaunis! 

Vuokranantajamme mies oli kentällä meitä vastassa ja toi meidät kaupan kautta talolle. Asumme siis talossa monen muun opiskelijan kanssa. Meillä on Essin kanssa yksi huone, missä on sänkyjen lisäksi kylppäri. Keittiö on yhteinen muiden kanssa. Täällä on KUUMA, joten uima-allasta jäätiin kaipaamaan... :D Eilen juttelimme norjalaisen naapurimme kanssa ja hän osasi kertoa, että täällä asuu muutama muukin norjalainen. Odotetaan innolla, että tutustutaan muihin! :)

Nyt sitten istutaan ja odotellaan, jospa matkatavarat ilmestyisi pikkuhiljaa... Suomessa meille sanottiin, että tavarat tulee suoraan tänne, mutta toisin kävi.. Torstaina tavataan Orange Babiesin (järjestö, jolle työskennellään) yhteyshenkilömme ja arki alkaa avautumaan..

Kaikki on upeesti ja odotellaan innolla tulevaa! 

Suukkoja kaikille <3

Tesu